Joukko suomalaisia kiinteistö- ja rakentamisalan ammattilaisia rantautui toukokuiseen Torontoon innokkaina tutustumaan Kanadan kiinteistömarkkinaan ja rakentamiseen sekä opintojakson mukaisesti oppimaan myös markkinoinnista ja brändäämisestä.
Kyseessä oli täydennyskoulutuksena kiinteistö- ja rakentamisalan Executive MBA -tutkintoa tekevä joukko, jonka koulutukseen kuuluu yhtenä osana ulkomaille suuntautuva opintomatka. Matkalla käydään läpi yhtä koulutuksen osa-aluetta kansainvälisestä näkökulmasta tutustuen kulloinkin paikalliseen osaamiseen ja ympäristöön.
KiRa EMBA 2 -ryhmälle oikea vastaus oli Kanada. Toronton opintomatkalla mukana olivat takaa vasemmalta lukien Seija Takanen, Jari Hakala, Pasi Suutari, Petri Lento, Samuli Wrangell, Jari Kannisto, Timo Myllynen, Esa Wörlin, Tytti Hast, Marko Paasu, Juha Pahnila ja Mika Kurki (matkaisäntä). Eturivissä Anu Karvonen (matkaemäntä), Päivi Tomula, Viveca Lindqvist, Mirja Serenius, Kai Patja, Tom Salomonson, Katja Pesonen, Jyri Seppänen, Kari Asiala, Sami Luoma ja Hermanni Rajamäki
Koulutuksen järjestävät Kiinteistöalan Koulutuskeskus ja Tampereen yliopisto yhteistyössä, ja kuten tällä opintomatkalla, koko koulutuksessa on ideana yhdistää akateemisen tutkimustiedon ja yritysmaailman käytännön kokemus niin, että opiskelijoille syntyisi sekä teoreettisesti että käytännössä vahva pohja toimia edelleen alan vaativissa asiantuntija- ja johtotehtävissä. Matka keväiseen Torontoon tarjosi kokonaisuudessaan paljon ajateltavaa.
Toronto valikoitui opintomatkan kohteeksi muun muassa mielenkiintoisesti kehittyvän ranta-alueen ja Niagaran aluekehityshankkeiden vuoksi, joihin matkan aikana päästiin tutustumaan. Moni matkassa olleista ei ollut koskaan käynyt Kanadassa, joten matka tarjosi muutenkin kiinnostavan mahdollisuuden tutustua kanadalaiseen kulttuuriin ja ympäristöön sekä kiinteistöalan näkökulmasta sekä myös muutoin täysin arkisesta näkökulmasta.
Matkan loputtua itselleni kävi niin, että totesin matkan tarjonneen itse asiassa enemmän pohdittavaa digitalisaatiosta, datan hyödyntämisestä ja sähköisistä palveluista kuin suoranaisesti kiinteistö- tai rakentamisasioista. Erot Suomeen olivat digitalisaation osalta melkoiset.
Matkan oppaana toimi Anna Ojansivu, joka on muuttanut perheineen joitakin vuosia sitten Kanadaan. Hän osasi kertoa monipuolisesti kohteista, joissa kävimme sekä asumisen kulttuurista, asunto- ja kiinteistömarkkinasta ja elämisestä Kanadassa yleisesti, Hänen näkökulmansa oli käytännöllinen ja hän osasi vertailla asioita suomalaisesta näkökulmasta juuri siten, mikä osui ja upposi meihin suomalaisiin.
Esimerkkejä oli lukuisia kuten yksityiskoulujen ja yksityispuistojen yleisyys, shekkien käyttäminen tai se, että apteekit eivät kommunikoi keskenään lääkeresepteistä, vaan asiakkaan pitää muistaa, missä apteekissa reseptiään on alkanut käyttää ja käyttää resepti loppuun samassa apteekissa, Datan avoimuuden ja sähköisten palveluiden poissaolo vaikutti hänen kertomissaan kuvauksissa silmiinpistävältä.
Yksi matkan käytännön oppien näkökulmasta kiinnostavimpia ohjelmanumeroita oli kanadansuomalaisen kauppakamarin paneelikeskustelu, joka päästiin kuulemaan ja sen jälkeen tutustumaan sekä panelisteihin että muihin tilaisuudessa mukana olleisiin kauppakamaerin aktiiveihin.
Paneelin aiheena oli liiketoiminnan onnistuminen kanadalaisessa toimintaympäristössä, mitä siinä tulisi huomioida ja osata. Keskusteluun osallistuneet Eric Harkonen, Marika Arovuo, Ritva Nosov, Tomi Alatalo ja keskustelua vetänyt Ilari Arovuo toivat kukin oman kokemuksensa ja osaamisensa kautta esiin kiinnostavia näkökulmia. Paljolti keskustelu liittyi markkinoinnin ja toisaalta oikeanlaisen henkilöstön löytämisen ja pysymisen näkökohtiin.
Tästä keskustelusta kuten muistakin matkalla kuulluista puheenvuoroista kuulsi läpi se, että Kanadassa on digitalisoitumisen ja sähköisten kanavien käyttö vielä melko alkutekijöissä. Aiemmin samana päivänä kuulemamme Steve Wattsin ja Ari Ojansivun puheenvuorot koskien Linkedin-osaamista ja videon tärkeyttä nykypäivän markkinoinnissa olivat myös valaisevia. Pääsimme tutustumaan myös Googlen konttoriin. Hyvien esimerkkien kautta kävimme läpi, kuinka tärkeää on niin mielekkäiden työtehtävien löytymisen, onnistw1eiden rekrytointien myös liiketoiminnan markkinoinnin näkökulmasta ymmärtää sähköisten alustojen ja liikkuvan kuvan tai ehkä paremminkin kokonaisvaltaisen median merkitys.
Mielessäni mietin kuitenkin sitä, että asiat, joista puhuimme, ovat Suomessa arkipäivää. Toisaalta oli todella valaisevaa tajuta, että vaikka digitalisaatiosta puhutaan globaalina megatrendinä, se ei etene kaikkialla samalla tavalla ja samoja reittejä. Erilaisten yhteiskuntien infrastruktuurit ovat alkujaan niin erilaisia, että digitalisaation tuominen ja integroiminen kaikkiin systeemeihin ja palveluihin ei onnistu samoin tavoin ja samalla vauhdilla.
Jäin miettimään syitä siihen, miksi tuntuu, että digitalisaatio on niin pitkällä Suomessa tai miksi tuntui siltä, että se ei ollut pitkällä Kanadassa. Monesti on niin, että tietyistä palveluista tulee ajan mittaan itsestäänselvyyksiä. Mitä pidemmälle digitalisaatio etenee, sitä enemmän alkaa tuntua täysin selvältä, että kaiken tiedon pitää olla saatavissa sähköisessä muodossa ja olla pilvessä jaettavissa helposti, kaikkien järjestelmien pitää keskustella keskenään, kaiken maksamisen pitää hoitua automaattisesti tai vähintään sähköisesti, kaiken ostamisen pitää olla mahdollista verkossa, järjestelmiä pitää pystyä ohjaamaan etänä ja päivitysten pitää tapahtua taustalla itsenäisesti. Videot tai äänikirjat tai mikään muukaan palvelu ei saa latautua liian pitkään tai kukaan ei katso ja hyödynnä niitä. Mikään järjestelmä ei voi vaatia, että käyttäjä käyttäisi ainoastaan vain sitä, vaan palveluntarjoajan pitää hyväksyä järjestelmien ja palveluiden päällekkäisyys ja tietojen helppo siirrettävyys. Käyttäjälle kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa ja ainoaksi ongelmaksi saa koitua korkeintaan se, että palveluihin on kymmenet tunnukset ja salasanat -johon tosin siihenkin on kehitetty mobiilisovelluksia, jotka hallinnoivat kaikkia salasanoja.
Ja koska koko ajan mukana kulkevassa puhelimessa on koko elämä, toinen ongelma muodostuu, kuten puhelin hajoaa ja kestää hetken, että kaikki omat tiedot ja sovellukset saa pilvestä ladattua uuteen laitteeseen. Tällaiselta se tuntuu tällä hetkellä Suomessa. Kuulemistamme loistavista puheenvuoroista välittyi Kanadan osalta erilainen digitalisaation vaihe.
Miksi sitten hidastaa digitalisaation enenemistä? Ongelmana saattaa olla muna-kana-tyyppisesti se, pitääkö ensin olla palveluntarjoajia, laajasti erilaisia sähköisiä palveluita, jotka käyttäjät sitten löytävät ja alkavat käyttämään, vai pitääkö olla kiinnostunut käyttäjäkunta valmiina ja heillä selkeitä tarpeita, joihin palveluntarjoajat sitten tarttuvat ja alkavat tuottaa sähköisiä palveluja.
En tiedä, ehkä ongelma menee molempiin suuntiin ja samoin digitalisaation kehittyminen tapahtuu molempiin suuntiin. Väitän kuitenkin, että Skandinaviassa ja Suomessa sähköisten palveluiden yleisyys on kulkenut vahvasti käsikädessä edullisen ja rajattoman mobiilidatan kanssa. Kun kaikilla on taloudellisestikin mahdollisuus surffailla rajattomasti netissä, ladata sovelluksia, videoita, ostoksia, valokuvia, sosiaalisen median päivityksiä, tarpeet ja palvelut alkavat kohdata toisiaan valonnopeudella verrattuna entiseen analogiseen maailmaan. Näin tilanne ei vaikuttanut vielä Kanadassa olevan. Data oli kallista ja sitä sai käyttää vain rajatusti.
Vaikka tahti ja tyyli olisi erilainen, digitalisaatio on joka tapauksessa maailmanlaajuinen megatrendi ja se etenee kaikissa maailman kolkissa. Sosiaalisen median ja sähköisten palvelualustojen leviäminen tapahtuu valtionrajojen yli ja Kanada on siinä edullisessa asemassa, että kielet, joita kansainvälisissä palveluissa käytetään ovat Kanadassa valtakieliä. Toisin on piskuisessa Suomessa, jonka kieli on tekoälylle vaikea pala purtavaksi. Kanadassa isossa väestössä on myös valtava potentiaali kaikille sähköisten palveluiden tarjoajille ja puheenvuorojen perusteella tosi paljon ja nopeaa kehitystä on tapahtumassa kaikessa sähköisessä kentässä. Uskon, että seuraavan kerran, kun saavumme Kanadaan (mikä on toivottavasti pian!) näemme digimaailman vallankumouksen.
Kirjoittaja on Mia Koro-Kanerva, Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja ja KiRa EMBA -opiskelija
Kirjoitus on julkaistu Kanadan Sanomissa 16.7.2019